Paholainen pukeutuu Pradaan 2 saapuu vappuna – jatko-osa puolustaa syvällistä journalismia

Faktat

• Jatko-osa saa ensi-iltansa 1.5.2026, tasan 20 vuotta alkuperäisen elokuvan jälkeen.
• Meryl Streep, Anne Hathaway, Emily Blunt ja Stanley Tucci palaavat rooleihinsa.
• Elokuva perustuu Lauren Weisbergerin romaaniin vuodelta 2003, joka perustuu hänen kokemuksiinsa Voguen päätoimittajan Anna Wintourin assistenttina.
• Elokuvassa kritisoidaan klikkijournalismia ja puolustetaan taustoittavaa journalismia.
• Voimableiseri toimii vallan symbolina molemmissa elokuvissa, mutta jatko-osassa sen siluetti on pehmeämpi.
• Huhujen mukaan Amazonin perustaja Jeff Bezos olisi ostamassa Condé Nastia, Voguen kustantajaa.
• Elokuva vertaa tekoälyä Pompeijin laavaan, joka vyöryy väistämättä päälle.
• Alkuperäinen elokuva sai Rotten Tomatoes -kriitikkomittarissa 75 pistettä.

Paljon odotettu jatko-osa saapuu vappuna

Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan jatko-osa saa ensi-iltansa vappuna 1.5.2026, tasan kaksikymmentä vuotta alkuperäisen kulttielokuvan jälkeen. David Frankelin ohjaama elokuva perustuu Lauren Weisbergerin samannimiseen romaaniin vuodelta 2003, joka kertoo hänen omakohtaisesta kokemuksestaan Vogue-lehden päätoimittajan Anna Wintourin assistenttina. Weisberger on kiistänyt suoran yhteyden, mutta teos on laajalti tunnettu muotimaailman kovasta todellisuudesta. Alkuperäisessä elokuvassa näyttelivät Meryl Streep, Anne Hathaway, Emily Blunt ja Stanley Tucci, ja he kaikki palaavat rooleihinsa jatko-osassa. Streepin esittämä fiktiivinen Runway-muotilehden päätoimittaja Miranda Priestly on edelleen keskiössä, ja Hathawayn Andrea ”Andy” Sachs jatkaa uraansa toimittajana.

Jatko-osa puolustaa syvällistä journalismia

Elokuva yllättää olemalla yllättäen hyvän journalismin puolustuspuhe. Se kritisoi klikkijournalismia ja moittii muotilehteä siitä, että juttuja luetaan skrollaamalla wc-käynnin yhteydessä. Elokuvassa todetaan, että sielun pitää olla mukana. Päähenkilö Andy Sachs haluaa keskittyä taustoittavaan journalismiin. Svenska Ylen elokuvatoimittaja Silja Sahlgren-Fodstadin mukaan tavoitteena on luoda vaikutelma siitä, että muoti on osa taidetta. ”Sitähän ei saa, jos tekee kahdenkymmenen sekunnin klipin. Vaikka sitä klikataan huomattavasti enemmän kuin kokonaista artikkelia”, Sahlgren-Fodstad toteaa. Muotisuunnittelijan ja muodista kirjoittavan Carolina Forssin mukaan journalismin korostaminen on hyvin tervetullutta. ”Muotitoimittajuus on ylipäänsä kuoleva alalaji. Toivon jo itseni puolesta, että muotikirjoittamista ja sen arvoa ymmärrettäisiin”, Forss sanoo.

Tekoäly ja digitalisaatio uhkaavat muotitoimittajuutta

Elokuvassa verrataan tekoälyä Pompeijin laavaan, joka vain vyöryy päällemme ja meidän täytyy vain sallia se. Forss näkee elokuvan kääntymisenä sisäänpäin positiivisessa mielessä: ”Ymmärretään, että emme ole toisiamme vastaan. Iso paha on tekoäly tai digitalisaatio, johon ei ehkä pystytä vaikuttamaan.” Sahlgren-Fodstad huomauttaa, että kun rahaa ei ole enää niin paljon, ei lähdetä eksoottisiin paikkoihin etsimään autenttisuutta. ”Vaan kuvat otetaan jossain takapihalla ja luodaan siitä taidemaista.” Huhut Amazonin perustajan Jeff Bezosin mahdollisesta Condé Nastin ostosta lisäävät epävarmuutta. Bezos on nähty isojen muotitalojen näytöksien eturivissä ja hän rahoittaa Met-gaalaa. Condé Nast kustantaa muun muassa Vogue-lehteä.

Voimableiseri kuvastaa muuttuvaa työelämää

Puvustus on keskeisessä roolissa molemmissa elokuvissa, ja erityisesti voimableiseri toimii vallan visuaalisena kielenä. Alkuperäisessä elokuvassa vuonna 2006 jakku oli enemmän kuin vaate – se oli panssari. Terävälinjainen, napakasti leikattu power blazer kertoi heti, kuka huoneessa johti ja kuka vielä opetteli pysymään tahdissa. Miranda Priestlyn täydellisesti istuvat jakut olivat vallan symboleita puhtaimmillaan, ja Andy Sachsin tyylimuodonmuutos kulki pitkälti erilaisten jakkulinjojen kautta. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin jatko-osassa voimableiseri on yhä keskiössä, mutta sen merkitys ja tyyli on muuttunut. Kakkososan jakuissa ei ole enää samanlaista haarniskamaista kovuutta, siluetit ovat pehmeämpiä ja istuvuus rennompaa. Tämä muutos kuvastaa eri aikakausien työelämää ja niissä tapahtuneita muutoksia – 2000-luvun alun hierarkkisesta ja armottomasta työmaailmasta kohti pehmeämpiä arvoja.

Kohtaukset Milanossa ja viittaukset taiteeseen

Elokuvassa nähdään kohtaus, jossa Runway-lehti järjestää hienon illallisen Milanossa, Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoinen -maalauksen äärellä. Miranda Priestly katsoo teosta ja sanoo pitävänsä tästä versiosta, koska Jeesus ja opetuslapset on maalattu ilman sädekehää. ”Me olemme kaikki vain ihmisiä ja itsekkäitä”, hän toteaa. Toisessa kohtauksessa päätoimittaja kävelee yksin hiljaisen Milanon gallerian marmorilaatoilla ja vasemmalla häämöttää Pradan liike. Nämä kohtaukset korostavat muodin ja taiteen välistä yhteyttä, jota elokuva pyrkii puolustamaan.

Alkuperäinen elokuva edelleen suoratoistossa

Alkuperäinen Paholainen pukeutuu Pradaan (2006) on edelleen katsottavissa televisiosta ja suoratoistopalvelu Disney Plusista. Elokuva kertoo Andy Sachsin tarinan, joka ei tiedä muodista juuri mitään, mutta päätyy töihin alalle, jossa ulkonäkö ja tyyli ratkaisevat kaiken. Hänen pomonsa Miranda Priestly on äärimmäisen vaativa ja heittää eteen jatkuvasti lähes mahdottomilta tuntuvia tehtäviä. Näyttelijöinä alkuperäisessä elokuvassa ovat Anne Hathaway, Meryl Streep, Adrian Grenier, Emily Blunt ja Stanley Tucci. Ohjauksesta vastaa David Frankel. Elokuva sai Rotten Tomatoes -kriitikkomittarissa 75 pistettä. Meryl Streep sanoi heti ensimmäisenä kuvauspäivänä Hathawaylle, että tämä on täydellinen valinta rooliin ja että hän on iloinen yhteistyöstä. Ystävällisyys jäi lyhytaikaiseksi, sillä Streep ilmoitti: ”Tämä oli viimeinen mukava asia, jonka sanon sinulle.” Hän halusi eläytyä rooliinsa täysillä ja ylläpitää hahmojen välistä oikeanlaista jännitettä.

Yhteenveto

• Paholainen pukeutuu Pradaan 2 saa ensi-iltansa 1.5.2026, ja alkuperäiset päätähdet palaavat rooleihinsa.
• Jatko-osa puolustaa syvällistä journalismia ja kritisoi klikkijournalismia ja pinnallista sisällöntuotantoa.
• Tekoäly ja digitalisaatio nähdään uhkina, joihin ei ehkä pystytä vaikuttamaan.
• Voimableiseri on edelleen keskeinen symboli, mutta sen tyyli on muuttunut pehmeämmäksi heijastaen työelämän muutoksia.
• Elokuva sisältää viittauksia taiteeseen ja muodin arvostukseen taiteenlajina.
• Huhut Jeff Bezosin mahdollisesta Condé Nastin ostosta lisäävät epävarmuutta muotimedian tulevaisuudesta.